Lypsykarjatalous kehittyy jatkuvasti, ja uusien tutkimusten sekä laajemman tietämyksen avulla maidontuottajat ovat niin täällä, kuin Suomessakin, siirtäneet katseensa vastapoikineiden ja korkean tuotoksen kaudella olevien lisäksi myös mm. vasikoiden terveyteen ja hyvinvointiin, sekä usein navetan perälle unohdettuun eläinryhmään; umpilehmiin.
Edelleen umpilehmät ovat monelle pelkkiä lomalaisia, jotka kuluttavat mitään tuottamatta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ummessaolevilla on pian käsillä koko lypsykauden vaikein haaste; poikiminen. Poikimista edeltävät ja sen jälkeen esiintyvät aineenvaihdunnalliset häiriöt aiheuttavat valitettavan usein ongelmia lehmälle, ja sitä kautta maidontuottajan kukkarolle.
Aineenvaihdunnalliset häiriöt, kuten esim. poikimahalvaus ja ketoosi, sekä muut poikimiseen liittyvät sairaudet ovat vähennettävissä, elleivät jopa kokonaan ehkäistävissä huolellisesti suunnitellulla umpikauden ruokinnalla ja hoidolla. Poikimahalvaus on yleinen vaiva, joka usein liittyy muiden altistavien tekijöiden lisäksi vääränlaiseen ruokintaan. Halvaantuminen tapahtuu silloin, kun vastapoikineen lehmän luustosta vapautuva kalsiumin määrä ei vastaa maitotuotoksen nopean nousun johdosta lisääntynyttä kalsiumin tarvetta.
Täällä Cal Polyn koulutilalla keskitytään vahvasti siirtymävaiheessa oleviin lehmiin (transition cows). Siirtymävaihe on kolme viikkoa ennen poikimista (close up cows) ja kolme viikkoa poikimisen jälkeen (fresh cows). Kaksi viikkoa ennen poikimista close-up ryhmän eläimiä aloitetaan ruokkimaan DCAD-appeella. DCAD-ruokinnassa (Dietary Cation-Anion Difference) tarkastellaan neljää rehuannoksessa olevaa kivennäistä: positiivisesti varautuneita kationeja; Kalium ja Natrium, sekä negatiivisesti varautuneita anioneja; Kloori ja Rikki. DCAD-suhde määräytyy laskemalla positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet ionit yhteen ja miinustamalla ne toisistaan (Cl+S)-(Na+K). Laskutoimituksen avuksi löytyy DCAD-laskureitakin, esim. TÄÄLTÄ.
DCAD- ruokinnalla pyritään vaikuttamaan veren happamuuteen. Lypsykaudella lehmän veren pH on n.8. Ruokkimalla lehmää vähäkationisella ja korkea-anionisella rehulla, veren pH laskee hiljalleen. Umpilehmää ruokitaan näin kaksi viikkoa, mutta jo neljän päivän jälkeen veren pH:ssa voidaan havaita muutoksia. Tavoite on saada pH laskemaan alle seitsemään. Kun veri happamoituu, lehmän keho vastaa siihen alkamalla vapauttamaan kalsiumia luustosta, yrittäen tasata veren pH:ta. Tällä tavoin ummessa olevan lehmän keho saadaan hereille, ja poikimisen aikaan kalsiumia vapautuu nopeasti nousevan maitomäärän tarpeisiin. Naudan veren ja virtsan pH on sama, joten veren pH-tasoa voidaan seurata virtsanäytteillä.
Korkeampi anioni-pitoisuus rehuun saadaan lisäämällä täydennysrehua, esim. Bio-Chlor. Täydennysrehut ovat yleensä kalliita ja vähemmän maittavia, siksi tuottajat ovat aloittaneet viljelemään DCAD-heinää (sinimailasta), ja pyrkivät siihen, että heinässä on vähemmän kaliumia ja natriumia, ja enemmän klooria ja rikkiä. Vaikka DCAD-heinä on kalliimpaa tuottaa kuin tavallinen heinä, saadaan sillä kuitenkin aikaan säästöä, sillä kallista täydennysrehua ei tarvitse ostaa niin paljon. Halvemman hinnan lisäksi heinä on maittavampaa.
Täällä uskotaan vakaasti, että DCAD-dieetillä voidaan vähentää poikimahalvauksen lisäksi myös ketoositapauksia, jälkeisten jäämistä ja juoksutusmahan kiertymiä. Näiden lisäksi sekundääristen sairauksien kuten mastiittien tai hengitystieoireiden määrä vähenee, lehmien selviytyessä ja palautuessa poikimisesta paremmin.
EDIT:
Asiaa pohtiessani eräs Amerikkaa nähnyt maidontuottaja kaverini huomautti täkäläisten tilojen ruokinnan perustuvan maissisäilörehuun, mikä on totta, muttei kuitenkaan juolahtanut mieleeni aikaisemmin. Suomalainen ruokinta on siis käsitykseni mukaan lypsykaudellakin lähempänä DCAD-ruokintaa. Kiinnostukseni herää aina vaan enemmän. Mikä on DCAD-suhde Suomalaisella ruokintamallilla umpi- ja lypsykaudella? Mihin se vaikuttaa? Miksi? Mielenkiintoista!
Ainiin, piti vielä mainita, että close-up lehmien virtsojen pH:ta tutkiessamme kaikilla muilla lukema oli alle 7, mutta yhdellä Jerseyllä pH oli korkea, n.8. Kyseinen lehmä halvaantui poikimisen jälkeen.
Edelleen umpilehmät ovat monelle pelkkiä lomalaisia, jotka kuluttavat mitään tuottamatta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ummessaolevilla on pian käsillä koko lypsykauden vaikein haaste; poikiminen. Poikimista edeltävät ja sen jälkeen esiintyvät aineenvaihdunnalliset häiriöt aiheuttavat valitettavan usein ongelmia lehmälle, ja sitä kautta maidontuottajan kukkarolle.
Aineenvaihdunnalliset häiriöt, kuten esim. poikimahalvaus ja ketoosi, sekä muut poikimiseen liittyvät sairaudet ovat vähennettävissä, elleivät jopa kokonaan ehkäistävissä huolellisesti suunnitellulla umpikauden ruokinnalla ja hoidolla. Poikimahalvaus on yleinen vaiva, joka usein liittyy muiden altistavien tekijöiden lisäksi vääränlaiseen ruokintaan. Halvaantuminen tapahtuu silloin, kun vastapoikineen lehmän luustosta vapautuva kalsiumin määrä ei vastaa maitotuotoksen nopean nousun johdosta lisääntynyttä kalsiumin tarvetta.
Täällä Cal Polyn koulutilalla keskitytään vahvasti siirtymävaiheessa oleviin lehmiin (transition cows). Siirtymävaihe on kolme viikkoa ennen poikimista (close up cows) ja kolme viikkoa poikimisen jälkeen (fresh cows). Kaksi viikkoa ennen poikimista close-up ryhmän eläimiä aloitetaan ruokkimaan DCAD-appeella. DCAD-ruokinnassa (Dietary Cation-Anion Difference) tarkastellaan neljää rehuannoksessa olevaa kivennäistä: positiivisesti varautuneita kationeja; Kalium ja Natrium, sekä negatiivisesti varautuneita anioneja; Kloori ja Rikki. DCAD-suhde määräytyy laskemalla positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet ionit yhteen ja miinustamalla ne toisistaan (Cl+S)-(Na+K). Laskutoimituksen avuksi löytyy DCAD-laskureitakin, esim. TÄÄLTÄ.
DCAD- ruokinnalla pyritään vaikuttamaan veren happamuuteen. Lypsykaudella lehmän veren pH on n.8. Ruokkimalla lehmää vähäkationisella ja korkea-anionisella rehulla, veren pH laskee hiljalleen. Umpilehmää ruokitaan näin kaksi viikkoa, mutta jo neljän päivän jälkeen veren pH:ssa voidaan havaita muutoksia. Tavoite on saada pH laskemaan alle seitsemään. Kun veri happamoituu, lehmän keho vastaa siihen alkamalla vapauttamaan kalsiumia luustosta, yrittäen tasata veren pH:ta. Tällä tavoin ummessa olevan lehmän keho saadaan hereille, ja poikimisen aikaan kalsiumia vapautuu nopeasti nousevan maitomäärän tarpeisiin. Naudan veren ja virtsan pH on sama, joten veren pH-tasoa voidaan seurata virtsanäytteillä.
Korkeampi anioni-pitoisuus rehuun saadaan lisäämällä täydennysrehua, esim. Bio-Chlor. Täydennysrehut ovat yleensä kalliita ja vähemmän maittavia, siksi tuottajat ovat aloittaneet viljelemään DCAD-heinää (sinimailasta), ja pyrkivät siihen, että heinässä on vähemmän kaliumia ja natriumia, ja enemmän klooria ja rikkiä. Vaikka DCAD-heinä on kalliimpaa tuottaa kuin tavallinen heinä, saadaan sillä kuitenkin aikaan säästöä, sillä kallista täydennysrehua ei tarvitse ostaa niin paljon. Halvemman hinnan lisäksi heinä on maittavampaa.
Täällä uskotaan vakaasti, että DCAD-dieetillä voidaan vähentää poikimahalvauksen lisäksi myös ketoositapauksia, jälkeisten jäämistä ja juoksutusmahan kiertymiä. Näiden lisäksi sekundääristen sairauksien kuten mastiittien tai hengitystieoireiden määrä vähenee, lehmien selviytyessä ja palautuessa poikimisesta paremmin.
EDIT:
Asiaa pohtiessani eräs Amerikkaa nähnyt maidontuottaja kaverini huomautti täkäläisten tilojen ruokinnan perustuvan maissisäilörehuun, mikä on totta, muttei kuitenkaan juolahtanut mieleeni aikaisemmin. Suomalainen ruokinta on siis käsitykseni mukaan lypsykaudellakin lähempänä DCAD-ruokintaa. Kiinnostukseni herää aina vaan enemmän. Mikä on DCAD-suhde Suomalaisella ruokintamallilla umpi- ja lypsykaudella? Mihin se vaikuttaa? Miksi? Mielenkiintoista!
Ainiin, piti vielä mainita, että close-up lehmien virtsojen pH:ta tutkiessamme kaikilla muilla lukema oli alle 7, mutta yhdellä Jerseyllä pH oli korkea, n.8. Kyseinen lehmä halvaantui poikimisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti