keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

"Mitä hitaammin kuljet, sitä nopeammin aika rientää."

En suostu uskomaan, että edellisestä blogikirjotuksestani on vierähtänyt jo kuukausi. Eikä kerta kaikkiaan mahdu tähän pieneen pörröiseen päähän, miten aika voi mennä niin nopeasti. Puolet vaihdosta on takana! Ellen olisi anonut lisäaikaa, olisin jo Suomessa. Hullua. Yritän parhaani olla ajattelematta kuinka vähän aikaa minulla on täällä jäljellä, mutta välillä herään siihen, kun ajatukseni ovat harhailleet kiellettyyn aiheeseen ja huomaan saavani lyhyitä paniikinomaisia tunteita ajatellessani sitä hetkeä, kun joudun sanomaan hyvästit tälle kaikelle. Ne lyhyet hetket kuitenkin saavat minut arvostamaan yhä enemmän sitä kaikkea, mitä saan täällä kokea.

Winter Quarter Finals viikkoineen oli ja meni. Finals week ja sitä edeltävä "dead week" on ylivoimaisesti quartereiden stressaavinta aikaa, sillä kaikkien kurssien final examit ja projektien esitelmät sijoittuvat näille kahdelle viikolle. Itse olin onnekas, sillä kurssieni kokeet olivat suhteellisen hajanaisesti, eikä minun tarvinut valmistautua kahteen saatika useampaan kokeeseen samoina, tai edes peräkkäisinä päivinä.

Itselleni ehdottomasti suurin henkinen haaste oli viimeisen viikon torstaina, kun Dairy Animal Health and Safety kurssilla täytyi pitää esitelmä annetusta case study -aiheesta. Lieventävänä asianhaarana oli onneksi se, että se pidettiin ryhmässä. Minun ryhmälläni aiheena oli selvittää eräällä tilalla vellova vasikkaripuliepidemia. Tila ja ongelma olivat todellisia, mutta ongelmaan oli jo löydetty ratkaisu, joka oli opettajamme tiedossa. Meidän tehtävänämme oli haastatella opettajaa, ja sitä kautta selvittää ongelman aiheuttaja ja sen jälkeen tarjota kannattavia ratkaisuja hyvin perusteluin.

Minä olen aina jännittänyt, en niinkään esiintymistä, mutta esitelmiä (kiitos siitä kuuluu hyvin pitkälti rakkaalle ala-asteen opettajalle. Trauma.). Tällä kertaa jouduin esitelmöimään englanniksi - ja voi veljet sekä margariinisisaret miten jännitti! Mutta uskokaa tai älkää, niin vain siitäkin selvittiin! Ja uskallan jopa epäillä, että tulin myös ymmärretyksi. Jälleen yksi kokemus, joka varmasti auttaa lieventämään ramppikuumetta tulevissa koitoksissa.

Jos tämä blogi saavuttaa ihmisiä, jotka harkitsevat tai edes vasta salaa haaveilevat vaihto-opiskelusta, luulen että yksi suurimmista kysymyksistä on: "Kuinka korkeakoulutasolla pärjää, kun joutuu opiskelemaan englanniksi?". Voin antaa oman vastaukseni siihen: Paremmin kuin hyvin. Suomalaisten englanninkielen taito on korkeatasoista, ja jos motivaatiota löytyy, niin kaikki on mahdollista. Oma kielitaitoni on enemmän kuin riittävä normaaliin arkeen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta ammattisanasto on ollut minulle aika ajoin haasteellista. Tästä huolimatta onnistuin kuitenkin saamaan kurssieni arvosanoiksi kolme A:ta ja jopa haastavimmasta Frozen Dairy Product -kurssista onnistuin rykäisemään B+:n! Ja pakko vielä mainita, että sain Dairy Animal Health and Safety kurssin kokeesta täydet pisteet ollen yksi kolmesta koko luokalla, jotka siinä onnistuivat. Siinä teille natiivit!

Motivaatiolla ja oikealla asenteella pääsee siis pitkälle, vaikka kielitaito ei ihan priimaa olisikaan. Ja hei, suosittelen vaihto-opiskelua vaikka et puhuisi halaistua sanaa paikallista kieltä. Sitä nimittäin oppii arvaamattomia asioita, kun poistuu mukavuusalueeltaan! :)







keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

"I hope your grey day is a hooray day!"

Juuri kun olen julkaissut postauksen vasikoiden ruokaperäisistä tartunnoista, herään seuraavana aamuna vatsanväänteisiin. Ihan kuin teoriassa asiaan perehtyminen ei riittäisi, vaan se on koettava käytännössä. Onko tämä sitä tutkivaa journalismia? Noh, pahin on jo onneksi ohi, ja sainpahan hyvän tilaisuuden viettää saikku- ja kauan kaivattua sadepäivää hautautumalla sohvaan ja päivittämällä kuulumisia.

Kahdeksan viikkoa opiskelua takana! Kurssit rullaa mukavasti eteenpäin omalla painollaan. Yhden unitin eli opintopisteen Lambing enterprise-kurssi on minun osaltani jo ohi, sillä olen käynyt kaikki tarkastuskäyntini. Kurssi tuotti hienoisen pettymyksen ollessaan todella huonosti organisoitu. Valtaosalla luennoista tuntui, ettei opettaja ollut suonut yhtään ajatusta tuntien valmisteluun, eikä täten tiennyt mitä meille kertoa. Sen lisäksi ensimmäisellä tarkastuskäynnillä en tehnyt tarkastusta ollenkaan, sillä nimeni oli unohdettu laittaa listaan, joten se oli jo tehty. Toisella tarkastuskerralla ei ollut uusia karitsoja, mutta kolmannella pääsin kuin pääsinkin pelailemaan pienten villapallojen kanssa. Olen nyt siis pätevöitynyt karitsoiden punnitsija ja korvamerkitsijä, heh. 

Toinen kurssi, joka on paria tapaamista vaille valmis, on Livestock Show Management. Western Bonanza Junior Livestock Show pidettiin muutama viikonloppu sitten. 130 oppilaan voimalla vietiin viikonlopun mittainen karjanäyttely läpi aina osastojen rakentamisesta purkamiseen asti. Itse olin Beef Committeessa, eli meidän komitean tehtävänä oli vastata nautapuolesta. Perjantai meni auttaessa näyttelyväkeä purkamaan trailereitaan tuskaisen kuumassa säässä. Lauantai aamu aloitettiin eläinten punnituksella ja kehät alkoivat kahdeksalta. Minun koko viikonlopun tehtävänä oli olla kehässä auttamassa, jos joku eläimistä päätti olla liikkumatta. Sunnuntaina kehien jälkeen aloitettiin messualueen siivoaminen, joka jatkui maanantaihin asti.

En enää edes usko itsekään kuinka rankka ja pitkä viikonloppu se oli. Vietin lukemattomia tunteja jaloillani. Silloin kun en ollut jaloillani, nukuin. Kiitän onneani, että päätin majoittua messualueella, eikä minun tarvinut laahustaa yhtään ylimääräistä. Majoitukseni kuitenkin herätti hieman kummastusta kanssaihmisissä sillä noh, suurin osa majoittui hotellissa ja ne, jotka majoittuivat messualueella leiriytyivät viikonlopun asuntoautoissa tai -vaunuissa. Ja jos voitte kuvitella rivin amerikkalaisia asuntovaunuja (väh. 1,5 x normaaleiden suomalaisten kokoluokkaa) "kaikil mausteil", niin voitte myös kuvitella pienen punaisen kahden hengen teltan sievästi niiden välissä. Siellä tämä suomalaistyttönen kuorsasi rinsessan untaan autuaan onnellisena ilmaisesta majoituksestaan!

General Dairy Husbandry ja etenkin Dairy Animal Health kurssi innostaa ja inspiroi edelleen, mutta jäätelökurssi aiheuttaa päänvaivaa. Lopputentti kuitenkin on jo tänä perjantaina, joten pian saa huokaista helpotuksesta! Kaikkien niiden tietoa tulvivien luentojen lisäksi meillä on onneksi käytäntöäkin tasapainottamassa kurssia. Tehtiin mm. luokkaretki maailman suurimpaan Nestlen jäätelötehtaaseen Bakersfieldiin! Päästiin siis näkemään kuinka jäätelöntuotantoprosessi käytännössä tapahtuu. Laajassa mittakaavassa. Meidän Professorin on aina pakko julistaa kaikille, että olen Suomesta, ja tällä kertaa sen tehtyä yksi Nestlen esittelijöistä kysyi onko Turenki tuttu paikka. Hetken aikaa löi tyhjää, kun paikannimi tuli aikamoisella aksentilla, mutta niin, kyllähän se on, Turengin jäätelötehdas! He olivat soitelleet sinne juuri edellisenä päivänä :)

Viime lauantaina mentiin vihdoin itse asiaan, kun päästiin pitkän odotuksen jälkeen tekemään jäätelöä, hieman pienemmissä puitteissa koulun omissa tuotantotiloissa. Meidät jaettiin viiteen eri tiimiin, ja jokainen tiimi sai pohtia minkä makuista jäätelöä kukin valmistaa. Tulevana lauantaina päästään arvioimaan työn tuloksia. Vastassa on makunystyröitä kutkuttavia elämyksiä, sillä tiimien kehitelmät olivat tälläiset: Kahvi, mango, vanilla-bourbon, mansikka-oreo ja vaahterasiirappi-pekoni. Kyllä, pekoni! Täällä on joku ihme villitys lisätä pekonia jälkkäreihin (en valita, RAKASTAN pekonia).

Kevät quarterin kursseillekin sain ilmottauduttua. Tällä kertaa prosessi oli huomattavasti kivuttomampi. Ei mitään ongelmia! Kevään ohjelmistossa on siis seuraavanlaiset kurssit: Dairy Cattle Selection, Breeds, Fitting & Showing. Kurssilla käydään läpi lypsylehmän rakennetta ja kuinka se korreloi käyttöominaisuuksiin. Tuosta fitting & showing osiosta en oikein perusta, mutta varmasti siitäkin kokemuksesta oppii! Physical and Chemical Properties of Dairy Products tulee olemaan todennäköisesti haastava. Mun tiede-englanti ei oo parhaimmasta päästä. Parempi se kuitenkin jo nyt on kun tänne tullessa. Kurssi, jota ehdottomasti odotan eniten on Breeding and Genetics of Dairy Cattle! Jännittävää! :)

Sellaista tällä kertaa! Tässä vielä muutamia kuvia jäätelötouhuista:




Homogenisoija

Homogenisoidun ja homogenisoimattoman maidon erojen tutkiskelua
Valmis seos koneeseen

Valmista tavaraa ulos! (Nämä oli jämät, jotka jouduttiin heittämään pois, sydän särkyi )





keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ternimaidon pastöroinnilla parempi alku vasikalle?


Yksi lypsykarjatalouden tieteenhaarojen ehdottomista suosikeistani on vasikat ja niiden hoito. Eikä enää pelkästään yleisellä tasolla, kuinka asiat kannattaa tehdä, vaan myös pintaa syvemmälle sukeltamalla, miksi niin tehdään, mihin ja miten se vaikuttaa? Tällä kertaa mielenkiintoni herätti meren tällä puolen harjoitettava vasikoille juotettavan maidon pastörointi. Tilat juottavat siis kuluttajille kelpaamatonta maitoa, ”hospital milk, waste milk”, (ei antibiootti- tai verimaitoa!) vasikoille kustannuksellisista syistä. Erityisesti kuitenkin kiinnostuin ternimaidon pastöroinnista, sillä aikaisemmin saamieni oppien mukaan ternimaidon kuumakäsittely on haitallista maidossa oleville ravintoaineille.

Ternimaito on vastapoikineen lehmän maitoa, joka sisältää vasikalle elintärkeitä ravintoaineita, joista ehdottomasti tärkeimpiä ovat tietyt proteiinit - immunoglobuliinit (igG), eli vasta-aineet. Emän elimistön vasta-aineet eivät tiineyden aikana läpäise istukkaa, joten vasikka syntyy ilman immuunivastetta, eli sen elimistö on puolustuskyvytön haitallisia bakteereita vastaan. Vasta saatuaan ternimaitoa ensimmäisten elintuntiensa aikana, vasikalle muodostuu passiivinen immuniteetti.

Välttämättömien ravintoaineiden lisäksi ternimaidossa esiintyy usein myös tauteja aiheuttavia, patogeenejä mikrobeja, jotka kulkeutuvat maitoon huonon lypsy- tai välinehygienian kautta. Mm. Suomessa yleinen E.Coli ja harvemmin tavatut Salmonella, sekä hengitystieoireita aiheuttava Mycoplasma Bovis voidaan eliminoida kuumakäsittelyllä. Myös rotavirus voidaan eliminoida kuumentamalla. Täällä pastöroinnilla pyritään edellisten lisäksi vähentämään myös Johnen tautia, eli paratuberkuloosia, joka on melko arvaamattoman luonteensa vuoksi suuri huolenaihe nauta- ja lammastiloilla.

Pastörointi eli kuumakäsittely on yleinen toimenpide erityisesti maitotuotteiden valmistuksessa, mutta myös muiden elintarvikkeiden, kuten esim. mehujen ja oluiden. Pastöroinnilla eliminoidaan 99.99 % tautia aiheuttavat mikrobit. Tavoitteeseen päästään kuumentamalla tuote tiettyyn lämpötilaan tietyksi ajaksi, menettelytavasta riippuen. Pastöroinnin jälkeen maidossa on edelleen tauteja aiheuttamattomia mikrobeja, toimenpiteellä ei siis pyritä steriloimaan tuotetta.
Ensimmäisenä kysymyksenä useimmilla, yours truly mukaan lukien, herää kysymys, kuinka kuumakäsittely vaikuttaa ternimaidossa oleviin immunoglobuliineihin ja muihin tärkeisiin ravintoaineisiin? Itselleni ainakin on opetettu lämmittämään ternimaito hiljalleen vesihauteessa, vasta-ainetappioiden välttämiseksi. 

Tavallisimmin maitotuotteet pastöroidaan HTST-menetelmällä (high-temperature short-time), jossa maito kuumennetaan vähintään + 72 celsius asteeseen 30 sekunniksi. Ternimaito on ravintoainepitoisuuksiltaan rikkaampaa kuin täysmaito. Hyvälaatuisessa ternimaidossa on esim. proteiinia neljä kertaa enemmän kuin täysmaidossa, ja tästä syystä ei HTST-menetelmää voida käyttää jo pelkästään sen takia, että liian kuumaksi lämmitettynä ternimaidon proteiinit koaguloituvat ja maidosta tulee puuromaista.

Kuinka se siis tehdään? Pennsylvania State Universityssa tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville, että optimaalisin lämpötila ja aika haitallisten bakteereiden eliminoimiseen mahdollisimman vähillä vasta-ainetappioilla ja maidon fyysiseen koostumukseen vaikuttamatta, on + 60 celsius astetta 30 minuutin ajan. Minnesotan yliopiston tutkimuksessa ilmeni, että suuremman haitallisen bakteerimäärän omaava ternimaito kannattaa pastöroida samassa lämpötilassa, mutta 60 minuutin ajan. Tämä lämpökäsittely tappaa tehokkaammin bakteereita, mutta tärkeiden immunoglobuliinien määrä laskee lyhyempää käsittelyä enemmän. Molemmilla menetelmillä siis igG-taso laskee, mutta tappiot eivät ole merkittäviä.

Miksi sitten pastöroida, jos tutkimukset osoittavat kuumakäsittelyn vähentävän vasta-aineita? Kuumakäsittelyllä voidaan vähentää sairastumisen riskiä vasikan elämän tärkeimpänä ajanjaksona. Ensimmäiset elintunnit ja -päivät näyttelevät suurta osaa lypsylehmän elämässä. Lukuisten tutkimusten mukaan vasikkakauden sairastelut vaikuttavat kannattavuuteen suoraan työmenekin ja hoitokustannusten vuoksi, sekä epäsuorasti alentamalla vasikan päiväkasvua ja laskemalla ensimmäisen lypsykauden tuotospotentiaalia.

Lisäksi University of Minnesotassa ja Pennsylvania State Universityssa tehdyissä kolmessa tutkimuksessa ilmeni, että vaikka pastöroidun ternimaidon igG-taso hieman laski, oli kuitenkin kuumakäsitellyllä ternimaidolla juotetuilla vasikoilla 20-25 % enemmän vasta-aineita 24 tunnin ikäisenä, kuin vasikoilla, joita juotettiin käsittelemättömällä ensimaidolla. Tarkkaa syytä tälle ei ole tiedossa, mutta tutkijat epäilevät, että pastörointi muuttaa ternimaidon koostumusta tai vähentää kilpailevia proteiineja ja näin vasta-aineet imeytyvät paremmin.

Pastörointia harkitsevien on kuitenkin syytä muistaa muutamia faktoja:

1. Kuumakäsittely vähentää haitallisten bakteereiden määrää, mutta ei paranna ternimaidon            koostumusta. On siis tärkeätä käyttää laadukasta ensimaitoa (vasta-aineita väh. 65mg/l). 
2. Käsittelyn onnistumiseksi on tarkasti noudatettava määrättyä aikaa ja lämpötilaa. 
3. Laitteista on pidettävä hyvää huolta! Kalibrointi tasaisin väliajoin takaa onnistuneen pastöroinnin.

Cal Polyn koulutilan päällysmies ja samalla Lypsykarjan Hyvinvointi -kurssin opettaja (plus vasikkaintoilija :) suhtautui aikaisemmin skeptisesti vasikoiden maidon pastörointiin. Vuosi sitten lokakuussa koulutilalla alettiin kuumakäsittelemään lehmävasikoille juotettava maito, ja nyt hän on vannoutunut pastöroinnin kannattaja. Opettajan mukaan koulutilan vasikkakuolleisuus oli ennen pastörointia 10%. Pastöroinnin aloittamisen jälkeen tilalla on menetetty yksi vasikka. Myös vasikoiden kasvussa on tapahtunut selvä parannus. 

Eihän täkäläisiä toimintatapoja ja varsinkaan vain tätä yksittäistä esimerkkiä tietenkään suoraan voi  verrata Suomen tiloihin ja olosuhteisiin, meillä siellä kotona on paljon parempi tautitilanne kuin täällä, mutta kuitenkin ajattelen sen näin - pastörointi on kautta aikain huomattavasti vähentänyt ruoasta saatuja tartuntoja ihmisillä, miksei sitten vasikoillakin?

Lisää aiheesta:

Progressive Dairymanin sivuilla

Hoard's Dairymanin sivuilla


perjantai 21. helmikuuta 2014

"Tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin yksi kuva."

Koska olen kärsinyt kaikkia kirjailijoita joskus vaivaavasta luomisen tuskasta (vai oonkohan sittenkin vaan ollut kiireinen kokeiden kanssa..?), enkä ole saanut järkevää blogipäivitystä aikaiseksi, paikkaan hiljaiseloani hemmottelemalla näköelimiänne valokuvapainotteisella postauksella. Seuraavissa otoksissa siis opiskelua ja oheistoimintaa in SLOmotion.

Mutapainia angus-hiehojen kanssa - Livestock Show Management

Vuohien ulkoilutusta - Livestock Show Management

Sikopaimenet - Livestock Show Management



Sperman keräämista Jersey-sonnilta - General Dairy Husbandry

Tärkeenä - Livestock Show Management

Progress Black kehä - Livestock Show Management

Vasta-aineiden määrittäminen vasikan veren seerumista - Dairy Animal Health, Safety and Applied Technology

Klubiaktiivit elää ilmasella ruualla

Herkkuja ja hikarointia.

tiistai 4. helmikuuta 2014

"Student success, Excellence, Learn by doing!"

Otsikossa Cal Polyn arvomaailma, joista kahteen en vielä uskalla ottaa kantaa, mutta kolmas on hyvin läsnä viikottaisissa opinnoissamme. Kuulun siihen ihmisryhmään, joka oppii parhaiten yrityksen, ja useimmiten myös erehdyksen kautta. Täällä meille annetaan mahdollisuus molempiin! Useimmat kurssit koostuvat luentojen lisäksi käytännönharjoitteista eli labroista, joita on normaalisti yksi kolmen tunnin jakso per aine joka viikko. Labroissa pääsemme soveltamaan luennoilla opittuja asioita. Haluan hieman avata teille tämän jakson kurssien sisältöä, ja siinä samalla sitä, kuinka käytännönläheisyys toteutuu nykyisessä koulussani.

General Dairy Husbandry, eli lypsykarjatalouden perusteet, on nimensä mukaisesti laaja pintaraapaisu lypsykarjataloudesta, alkaen eri rotuihin tutustumisesta jatkuen aina maidon prosessointiin asti. Tähän asti käytännönharjoituksissa ollaan tutustuttu koulutilaan, maisteltu juustoja ja erilaisia maitoja ja niiden mahdollisia makuvirheitä, opeteltu luokittamaan lehmiä sekä käyty koulun lypsyasemalla lypsämässä. Ensi viikolla päästään seuraamaan sperman keräämistä sonnilta! Ei ehkä kuullosta "tavallisen" ihmisen korvaan kovin houkuttelevalta, mutta tälläinen lypsykarjafriikki odottaa sitä kuin kuuta nousevaa! 

Dairy Animal Health, Safety and Applied technology on mun kursseista ehdottomasti mieluisin! Luennoilla käsitellään pääosin lypsykarjan terveydenhuoltoa ja hyvinvointia vasikka- ja hiehokaudesta lypsäviin ja umpilehmiin. Käytännönharjoituksissa meitä on opetettu mm. tekemään terveystarkastus (lämpö, maitonäyte, sydänäänet, hengitys, pötsin äänet, paino ja kuntoluokitus), mittaamaan pH virtsasta (ja ensin saamaan lehmä virtsaamaan, temppu sekin!) ja ottamaan verinäyte häntäsuonesta. Toki osa opitusta oli jo ennestään tuttua, mutta uuttakin asiaa tulee paljon. Tällä kurssilla käy myös vierasluennoitsijoita. Pari viikkoa sitten lypsykarjatiloihin erikoistunut vakuutusyhtiön mies kävi kertomassa työturvallisuudesta ja siihen liittyvistä pykälistä. Tällä viikolla pääsemme kuuntelemaan vierasluennoitsijaa Suomessakin viime vuosina tapetilla olleesta aiheesta Cow comfort, joka on erityisesti minun sydäntä lähellä!

Frozen Dairy Products, eli tuttavallisemmin Ice Cream Making Class on, niinkuin jo edellisessä kirjoituksessani mainitsin, kursseistani kaikkein haastavin. Kurssilla käydään läpi jäätelön valmistus ja koostumus mikroskooppisen tarkasti. Aihetta käsiteltäessä käytetään paljon minulle vieraita sanoja, joten uuden tiedon omaksuminen vaatii minulta aika paljon. Tällä kurssilla ei ole viikoittaisia labroja, mutta vietämme kaksi lauantaita koulun omalla jäätelötehtaalla ja valmistamme jäätelöä alusta loppuun, eli ainesten sekoittamisesta aina meikäläisen massuun asti! Lurps ja nam!

Livestock Show Management-kurssi pyörii Western Bonanza Junior Livestock Shown ympärillä. Se on lapsille suunnattu näyttely, jossa junior handlerit esittävät nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia. Tapahtuma on järjestetty ensi kertaa 30 vuotta sitten, jolloin eräs Cal Polyn oppilas järjesti sen opinnäytetyönään. Kurssilla meitä on noin 130 oppilasta. Me olemme jakautuneet kymmeneen eri komiteaan, mm. palkintokomiteaan, rahoituskomiteaan ja jokaiselle eläinlajille omaan komiteaa , jotka tahoillansa vastaavat osa-alueestaan näyttelyviikonlopun ajan. Minä olen, yllätys yllätys, nautakomiteassa. Kokoonnumme kaksi kertaa viikossa kuuntelemaan luentoja ja suunnittelemaan tulevaa. Käytännön harjoitteet on korvattu näyttelyalueen rakentamisella, itse näyttelyllä ja alueen purkamisella. Tulevana lauantaina järjestämme myös harjoitusnäyttelyn koulun alueella, jotta osaamme varautua itse päätapahtumaan paremmin.

Lambing enterprise on vain yhden unitin, eli opintopisteen kurssi. Kurssiin kuuluu kolme tarkastuskäyntiä, jolloin jokainen käy karitsoimisaikaan tarkistamassa että uuhilla ja karitsoilla on kaikki hyvin, ja mahdollisten uusien lammaslapsien löytyessä, ne tunnistusmerkitään. Minulla tarkastukset on kaikki seuraavan viikon sisään, joista ensimmäinen oli tänään (ei lambeja) ja seuraava huomen aamuna!

Siinä pikakatsaus talvijakson kursseihini. Aika menee todella nopeasti, ja ollaankin jo hyvää vauhtia jakson puolivälissä! Takana on muutama quiz ja yksi midterm ja ilokseni voin mainita, että jokaisessa olen ollut vähintään keskiarvoa parempi! Jopa jäätelökurssilla!

Maitotuotteiden maistelua

Mäkättäjät

Jäätelön teoriaa

Rakennelmia Bonanzaa varten - kirjaimellinen sikaosasto





perjantai 24. tammikuuta 2014

DCAD-diet

Lypsykarjatalous kehittyy jatkuvasti, ja uusien tutkimusten sekä laajemman tietämyksen avulla maidontuottajat ovat niin täällä, kuin Suomessakin, siirtäneet katseensa vastapoikineiden ja korkean tuotoksen kaudella olevien lisäksi myös mm. vasikoiden terveyteen ja hyvinvointiin, sekä usein navetan perälle unohdettuun eläinryhmään; umpilehmiin.

Edelleen umpilehmät ovat monelle pelkkiä lomalaisia, jotka kuluttavat mitään tuottamatta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ummessaolevilla on pian käsillä koko lypsykauden vaikein haaste; poikiminen. Poikimista edeltävät ja sen jälkeen esiintyvät aineenvaihdunnalliset häiriöt aiheuttavat valitettavan usein ongelmia lehmälle, ja sitä kautta maidontuottajan kukkarolle.

Aineenvaihdunnalliset häiriöt, kuten esim. poikimahalvaus ja ketoosi, sekä muut poikimiseen liittyvät sairaudet ovat vähennettävissä, elleivät jopa kokonaan ehkäistävissä huolellisesti suunnitellulla umpikauden ruokinnalla ja hoidolla. Poikimahalvaus on yleinen vaiva, joka usein liittyy muiden altistavien tekijöiden lisäksi vääränlaiseen ruokintaan. Halvaantuminen tapahtuu silloin, kun vastapoikineen lehmän luustosta vapautuva kalsiumin määrä ei vastaa maitotuotoksen nopean nousun johdosta lisääntynyttä kalsiumin tarvetta.

Täällä Cal Polyn koulutilalla keskitytään vahvasti siirtymävaiheessa oleviin lehmiin (transition cows). Siirtymävaihe on kolme viikkoa ennen poikimista (close up cows) ja kolme viikkoa poikimisen jälkeen (fresh cows). Kaksi viikkoa ennen poikimista close-up ryhmän eläimiä aloitetaan ruokkimaan DCAD-appeella. DCAD-ruokinnassa (Dietary Cation-Anion Difference) tarkastellaan neljää rehuannoksessa olevaa kivennäistä: positiivisesti varautuneita kationeja; Kalium ja Natrium, sekä negatiivisesti varautuneita anioneja; Kloori ja Rikki. DCAD-suhde määräytyy laskemalla positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet ionit yhteen ja miinustamalla ne toisistaan (Cl+S)-(Na+K). Laskutoimituksen avuksi löytyy DCAD-laskureitakin, esim. TÄÄLTÄ.

DCAD- ruokinnalla pyritään vaikuttamaan veren happamuuteen. Lypsykaudella lehmän veren pH on n.8. Ruokkimalla lehmää vähäkationisella ja korkea-anionisella rehulla, veren pH laskee hiljalleen. Umpilehmää ruokitaan näin kaksi viikkoa, mutta jo neljän päivän jälkeen veren pH:ssa voidaan havaita muutoksia. Tavoite on saada pH laskemaan alle seitsemään. Kun veri happamoituu, lehmän keho vastaa siihen alkamalla vapauttamaan kalsiumia luustosta, yrittäen tasata veren pH:ta. Tällä tavoin ummessa olevan lehmän keho saadaan hereille, ja poikimisen aikaan kalsiumia vapautuu nopeasti nousevan maitomäärän tarpeisiin. Naudan veren ja virtsan pH on sama, joten veren pH-tasoa voidaan seurata virtsanäytteillä.

Korkeampi anioni-pitoisuus rehuun saadaan lisäämällä täydennysrehua, esim. Bio-Chlor. Täydennysrehut ovat yleensä kalliita ja vähemmän maittavia, siksi tuottajat ovat aloittaneet viljelemään DCAD-heinää (sinimailasta), ja pyrkivät siihen, että heinässä on vähemmän kaliumia ja natriumia, ja enemmän klooria ja rikkiä. Vaikka DCAD-heinä on kalliimpaa tuottaa kuin tavallinen heinä, saadaan sillä kuitenkin aikaan säästöä, sillä kallista täydennysrehua ei tarvitse ostaa niin paljon. Halvemman hinnan lisäksi heinä on maittavampaa.

Täällä uskotaan vakaasti, että DCAD-dieetillä voidaan vähentää poikimahalvauksen lisäksi myös ketoositapauksia, jälkeisten jäämistä ja juoksutusmahan kiertymiä. Näiden lisäksi sekundääristen sairauksien kuten mastiittien tai hengitystieoireiden määrä vähenee, lehmien selviytyessä ja palautuessa poikimisesta paremmin.

EDIT:

Asiaa pohtiessani eräs Amerikkaa nähnyt maidontuottaja kaverini huomautti täkäläisten tilojen ruokinnan perustuvan maissisäilörehuun, mikä on totta, muttei kuitenkaan juolahtanut mieleeni aikaisemmin. Suomalainen ruokinta on siis käsitykseni mukaan lypsykaudellakin lähempänä DCAD-ruokintaa. Kiinnostukseni herää aina vaan enemmän. Mikä on DCAD-suhde Suomalaisella ruokintamallilla umpi- ja lypsykaudella? Mihin se vaikuttaa? Miksi? Mielenkiintoista!

Ainiin, piti vielä mainita, että close-up lehmien virtsojen pH:ta tutkiessamme kaikilla muilla lukema oli alle 7, mutta yhdellä Jerseyllä pH oli korkea, n.8. Kyseinen lehmä halvaantui poikimisen jälkeen.






torstai 23. tammikuuta 2014

"Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit."

Täysin vapaaehtoisesti säädän herätyskellon soittamaan 2:30 yöllä, ja kiskon itseni ylös kellon soidessa ihan vain "päästäkseni" tekemään perushommia koulun lypsykarjatilalla. Ilmaiseksi, myöhemmin puoli-ilmaiseksi. Kaiken tätä edeltäneen köydenvedon jälkeen en enää edes tiedä teenkö tätä saadakseni kokemusta, vai ihan vaan hyppiäkseni DSCI-osaston silmille. Jatkuva vastavirtaan uiminen onkin pistänyt minut miettimään mikä minua ajaa eteenpäin tällä valitsemallani tiellä. Mistä kumman syystä heti ensimmäisistä kantturoista aina viimeiseen asemalliseen asti fiilis on loistava, ja aamulypsyn jälkeen jatkan intoa puhkuen päivän tunneille imemään tietoa itseeni sienen lailla? Unelmat - CHECK! Työhaalarit - CHECK!

Sitkeän yrittämisen ja väsytystaistelun avulla olen saanut jalkani Dairy Science - osaston oven väliin. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen, jälleen kerran onnellisten sattumusten kautta, kuulin yhdestä kurssista jolla oli vielä tilaa. Hauska sattuma oli myös se, että kurssin Professorilla on ystäviä Suomessa, joten olin enemmän kuin tervetullut mukaan tunneille! Kurssi on Frozen Dairy Foods, eli toisin sanoen opitaan kaikki jäätelöstä!! Ironista on se, että tämä kaikista hauskimmalta kuullostava kurssi on tähän astisista ehdottomasti vaikein. Uskomatonta miten paljon tiedettä niinkin huolettoman tuotteen takana on. 

Kohta on kolme viikkoa koulua takanapäin. Täällä yhden kurssin lopussa pidettävän tentin sijaan pidetään yleensä kaksi välitenttiä "Midterm" ja viimeisellä viikolla lopputentti "Final". Viimeisellä viikolla ei olekaan enää tunteja, vaan koko viikko on pyhitetty kokeille. Mulla ensimmäinen midterm kolkuttelee ensi viikon lopulla. Isompien kokeiden lisäksi kursseilla pidetään pistareita "Quiz", jotka ovat nopeita testejä kapealta aihealueelta. Kaikkien näiden lisäksi saadaan kotitehtäviä silloin tällöin, eli tekemistä on ihan riittävästi. Etenkin, kun englanninkieli ei ole ihan natiivien tasolla. Sitä joutuu välillä ponnistelemaan tuplasti, mutta kyllä se on sen arvoista!

Tänään sain ensimmäisen Quizin tulokset.. Dairy Animal Health, Safety and Applied Technology kurssin pistokoe: 20/20! Tästä on hyvä jatkaa.. :)

Pala naapurin jääkaappifilosofiaa