keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ternimaidon pastöroinnilla parempi alku vasikalle?


Yksi lypsykarjatalouden tieteenhaarojen ehdottomista suosikeistani on vasikat ja niiden hoito. Eikä enää pelkästään yleisellä tasolla, kuinka asiat kannattaa tehdä, vaan myös pintaa syvemmälle sukeltamalla, miksi niin tehdään, mihin ja miten se vaikuttaa? Tällä kertaa mielenkiintoni herätti meren tällä puolen harjoitettava vasikoille juotettavan maidon pastörointi. Tilat juottavat siis kuluttajille kelpaamatonta maitoa, ”hospital milk, waste milk”, (ei antibiootti- tai verimaitoa!) vasikoille kustannuksellisista syistä. Erityisesti kuitenkin kiinnostuin ternimaidon pastöroinnista, sillä aikaisemmin saamieni oppien mukaan ternimaidon kuumakäsittely on haitallista maidossa oleville ravintoaineille.

Ternimaito on vastapoikineen lehmän maitoa, joka sisältää vasikalle elintärkeitä ravintoaineita, joista ehdottomasti tärkeimpiä ovat tietyt proteiinit - immunoglobuliinit (igG), eli vasta-aineet. Emän elimistön vasta-aineet eivät tiineyden aikana läpäise istukkaa, joten vasikka syntyy ilman immuunivastetta, eli sen elimistö on puolustuskyvytön haitallisia bakteereita vastaan. Vasta saatuaan ternimaitoa ensimmäisten elintuntiensa aikana, vasikalle muodostuu passiivinen immuniteetti.

Välttämättömien ravintoaineiden lisäksi ternimaidossa esiintyy usein myös tauteja aiheuttavia, patogeenejä mikrobeja, jotka kulkeutuvat maitoon huonon lypsy- tai välinehygienian kautta. Mm. Suomessa yleinen E.Coli ja harvemmin tavatut Salmonella, sekä hengitystieoireita aiheuttava Mycoplasma Bovis voidaan eliminoida kuumakäsittelyllä. Myös rotavirus voidaan eliminoida kuumentamalla. Täällä pastöroinnilla pyritään edellisten lisäksi vähentämään myös Johnen tautia, eli paratuberkuloosia, joka on melko arvaamattoman luonteensa vuoksi suuri huolenaihe nauta- ja lammastiloilla.

Pastörointi eli kuumakäsittely on yleinen toimenpide erityisesti maitotuotteiden valmistuksessa, mutta myös muiden elintarvikkeiden, kuten esim. mehujen ja oluiden. Pastöroinnilla eliminoidaan 99.99 % tautia aiheuttavat mikrobit. Tavoitteeseen päästään kuumentamalla tuote tiettyyn lämpötilaan tietyksi ajaksi, menettelytavasta riippuen. Pastöroinnin jälkeen maidossa on edelleen tauteja aiheuttamattomia mikrobeja, toimenpiteellä ei siis pyritä steriloimaan tuotetta.
Ensimmäisenä kysymyksenä useimmilla, yours truly mukaan lukien, herää kysymys, kuinka kuumakäsittely vaikuttaa ternimaidossa oleviin immunoglobuliineihin ja muihin tärkeisiin ravintoaineisiin? Itselleni ainakin on opetettu lämmittämään ternimaito hiljalleen vesihauteessa, vasta-ainetappioiden välttämiseksi. 

Tavallisimmin maitotuotteet pastöroidaan HTST-menetelmällä (high-temperature short-time), jossa maito kuumennetaan vähintään + 72 celsius asteeseen 30 sekunniksi. Ternimaito on ravintoainepitoisuuksiltaan rikkaampaa kuin täysmaito. Hyvälaatuisessa ternimaidossa on esim. proteiinia neljä kertaa enemmän kuin täysmaidossa, ja tästä syystä ei HTST-menetelmää voida käyttää jo pelkästään sen takia, että liian kuumaksi lämmitettynä ternimaidon proteiinit koaguloituvat ja maidosta tulee puuromaista.

Kuinka se siis tehdään? Pennsylvania State Universityssa tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville, että optimaalisin lämpötila ja aika haitallisten bakteereiden eliminoimiseen mahdollisimman vähillä vasta-ainetappioilla ja maidon fyysiseen koostumukseen vaikuttamatta, on + 60 celsius astetta 30 minuutin ajan. Minnesotan yliopiston tutkimuksessa ilmeni, että suuremman haitallisen bakteerimäärän omaava ternimaito kannattaa pastöroida samassa lämpötilassa, mutta 60 minuutin ajan. Tämä lämpökäsittely tappaa tehokkaammin bakteereita, mutta tärkeiden immunoglobuliinien määrä laskee lyhyempää käsittelyä enemmän. Molemmilla menetelmillä siis igG-taso laskee, mutta tappiot eivät ole merkittäviä.

Miksi sitten pastöroida, jos tutkimukset osoittavat kuumakäsittelyn vähentävän vasta-aineita? Kuumakäsittelyllä voidaan vähentää sairastumisen riskiä vasikan elämän tärkeimpänä ajanjaksona. Ensimmäiset elintunnit ja -päivät näyttelevät suurta osaa lypsylehmän elämässä. Lukuisten tutkimusten mukaan vasikkakauden sairastelut vaikuttavat kannattavuuteen suoraan työmenekin ja hoitokustannusten vuoksi, sekä epäsuorasti alentamalla vasikan päiväkasvua ja laskemalla ensimmäisen lypsykauden tuotospotentiaalia.

Lisäksi University of Minnesotassa ja Pennsylvania State Universityssa tehdyissä kolmessa tutkimuksessa ilmeni, että vaikka pastöroidun ternimaidon igG-taso hieman laski, oli kuitenkin kuumakäsitellyllä ternimaidolla juotetuilla vasikoilla 20-25 % enemmän vasta-aineita 24 tunnin ikäisenä, kuin vasikoilla, joita juotettiin käsittelemättömällä ensimaidolla. Tarkkaa syytä tälle ei ole tiedossa, mutta tutkijat epäilevät, että pastörointi muuttaa ternimaidon koostumusta tai vähentää kilpailevia proteiineja ja näin vasta-aineet imeytyvät paremmin.

Pastörointia harkitsevien on kuitenkin syytä muistaa muutamia faktoja:

1. Kuumakäsittely vähentää haitallisten bakteereiden määrää, mutta ei paranna ternimaidon            koostumusta. On siis tärkeätä käyttää laadukasta ensimaitoa (vasta-aineita väh. 65mg/l). 
2. Käsittelyn onnistumiseksi on tarkasti noudatettava määrättyä aikaa ja lämpötilaa. 
3. Laitteista on pidettävä hyvää huolta! Kalibrointi tasaisin väliajoin takaa onnistuneen pastöroinnin.

Cal Polyn koulutilan päällysmies ja samalla Lypsykarjan Hyvinvointi -kurssin opettaja (plus vasikkaintoilija :) suhtautui aikaisemmin skeptisesti vasikoiden maidon pastörointiin. Vuosi sitten lokakuussa koulutilalla alettiin kuumakäsittelemään lehmävasikoille juotettava maito, ja nyt hän on vannoutunut pastöroinnin kannattaja. Opettajan mukaan koulutilan vasikkakuolleisuus oli ennen pastörointia 10%. Pastöroinnin aloittamisen jälkeen tilalla on menetetty yksi vasikka. Myös vasikoiden kasvussa on tapahtunut selvä parannus. 

Eihän täkäläisiä toimintatapoja ja varsinkaan vain tätä yksittäistä esimerkkiä tietenkään suoraan voi  verrata Suomen tiloihin ja olosuhteisiin, meillä siellä kotona on paljon parempi tautitilanne kuin täällä, mutta kuitenkin ajattelen sen näin - pastörointi on kautta aikain huomattavasti vähentänyt ruoasta saatuja tartuntoja ihmisillä, miksei sitten vasikoillakin?

Lisää aiheesta:

Progressive Dairymanin sivuilla

Hoard's Dairymanin sivuilla


perjantai 21. helmikuuta 2014

"Tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin yksi kuva."

Koska olen kärsinyt kaikkia kirjailijoita joskus vaivaavasta luomisen tuskasta (vai oonkohan sittenkin vaan ollut kiireinen kokeiden kanssa..?), enkä ole saanut järkevää blogipäivitystä aikaiseksi, paikkaan hiljaiseloani hemmottelemalla näköelimiänne valokuvapainotteisella postauksella. Seuraavissa otoksissa siis opiskelua ja oheistoimintaa in SLOmotion.

Mutapainia angus-hiehojen kanssa - Livestock Show Management

Vuohien ulkoilutusta - Livestock Show Management

Sikopaimenet - Livestock Show Management



Sperman keräämista Jersey-sonnilta - General Dairy Husbandry

Tärkeenä - Livestock Show Management

Progress Black kehä - Livestock Show Management

Vasta-aineiden määrittäminen vasikan veren seerumista - Dairy Animal Health, Safety and Applied Technology

Klubiaktiivit elää ilmasella ruualla

Herkkuja ja hikarointia.

tiistai 4. helmikuuta 2014

"Student success, Excellence, Learn by doing!"

Otsikossa Cal Polyn arvomaailma, joista kahteen en vielä uskalla ottaa kantaa, mutta kolmas on hyvin läsnä viikottaisissa opinnoissamme. Kuulun siihen ihmisryhmään, joka oppii parhaiten yrityksen, ja useimmiten myös erehdyksen kautta. Täällä meille annetaan mahdollisuus molempiin! Useimmat kurssit koostuvat luentojen lisäksi käytännönharjoitteista eli labroista, joita on normaalisti yksi kolmen tunnin jakso per aine joka viikko. Labroissa pääsemme soveltamaan luennoilla opittuja asioita. Haluan hieman avata teille tämän jakson kurssien sisältöä, ja siinä samalla sitä, kuinka käytännönläheisyys toteutuu nykyisessä koulussani.

General Dairy Husbandry, eli lypsykarjatalouden perusteet, on nimensä mukaisesti laaja pintaraapaisu lypsykarjataloudesta, alkaen eri rotuihin tutustumisesta jatkuen aina maidon prosessointiin asti. Tähän asti käytännönharjoituksissa ollaan tutustuttu koulutilaan, maisteltu juustoja ja erilaisia maitoja ja niiden mahdollisia makuvirheitä, opeteltu luokittamaan lehmiä sekä käyty koulun lypsyasemalla lypsämässä. Ensi viikolla päästään seuraamaan sperman keräämistä sonnilta! Ei ehkä kuullosta "tavallisen" ihmisen korvaan kovin houkuttelevalta, mutta tälläinen lypsykarjafriikki odottaa sitä kuin kuuta nousevaa! 

Dairy Animal Health, Safety and Applied technology on mun kursseista ehdottomasti mieluisin! Luennoilla käsitellään pääosin lypsykarjan terveydenhuoltoa ja hyvinvointia vasikka- ja hiehokaudesta lypsäviin ja umpilehmiin. Käytännönharjoituksissa meitä on opetettu mm. tekemään terveystarkastus (lämpö, maitonäyte, sydänäänet, hengitys, pötsin äänet, paino ja kuntoluokitus), mittaamaan pH virtsasta (ja ensin saamaan lehmä virtsaamaan, temppu sekin!) ja ottamaan verinäyte häntäsuonesta. Toki osa opitusta oli jo ennestään tuttua, mutta uuttakin asiaa tulee paljon. Tällä kurssilla käy myös vierasluennoitsijoita. Pari viikkoa sitten lypsykarjatiloihin erikoistunut vakuutusyhtiön mies kävi kertomassa työturvallisuudesta ja siihen liittyvistä pykälistä. Tällä viikolla pääsemme kuuntelemaan vierasluennoitsijaa Suomessakin viime vuosina tapetilla olleesta aiheesta Cow comfort, joka on erityisesti minun sydäntä lähellä!

Frozen Dairy Products, eli tuttavallisemmin Ice Cream Making Class on, niinkuin jo edellisessä kirjoituksessani mainitsin, kursseistani kaikkein haastavin. Kurssilla käydään läpi jäätelön valmistus ja koostumus mikroskooppisen tarkasti. Aihetta käsiteltäessä käytetään paljon minulle vieraita sanoja, joten uuden tiedon omaksuminen vaatii minulta aika paljon. Tällä kurssilla ei ole viikoittaisia labroja, mutta vietämme kaksi lauantaita koulun omalla jäätelötehtaalla ja valmistamme jäätelöä alusta loppuun, eli ainesten sekoittamisesta aina meikäläisen massuun asti! Lurps ja nam!

Livestock Show Management-kurssi pyörii Western Bonanza Junior Livestock Shown ympärillä. Se on lapsille suunnattu näyttely, jossa junior handlerit esittävät nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia. Tapahtuma on järjestetty ensi kertaa 30 vuotta sitten, jolloin eräs Cal Polyn oppilas järjesti sen opinnäytetyönään. Kurssilla meitä on noin 130 oppilasta. Me olemme jakautuneet kymmeneen eri komiteaan, mm. palkintokomiteaan, rahoituskomiteaan ja jokaiselle eläinlajille omaan komiteaa , jotka tahoillansa vastaavat osa-alueestaan näyttelyviikonlopun ajan. Minä olen, yllätys yllätys, nautakomiteassa. Kokoonnumme kaksi kertaa viikossa kuuntelemaan luentoja ja suunnittelemaan tulevaa. Käytännön harjoitteet on korvattu näyttelyalueen rakentamisella, itse näyttelyllä ja alueen purkamisella. Tulevana lauantaina järjestämme myös harjoitusnäyttelyn koulun alueella, jotta osaamme varautua itse päätapahtumaan paremmin.

Lambing enterprise on vain yhden unitin, eli opintopisteen kurssi. Kurssiin kuuluu kolme tarkastuskäyntiä, jolloin jokainen käy karitsoimisaikaan tarkistamassa että uuhilla ja karitsoilla on kaikki hyvin, ja mahdollisten uusien lammaslapsien löytyessä, ne tunnistusmerkitään. Minulla tarkastukset on kaikki seuraavan viikon sisään, joista ensimmäinen oli tänään (ei lambeja) ja seuraava huomen aamuna!

Siinä pikakatsaus talvijakson kursseihini. Aika menee todella nopeasti, ja ollaankin jo hyvää vauhtia jakson puolivälissä! Takana on muutama quiz ja yksi midterm ja ilokseni voin mainita, että jokaisessa olen ollut vähintään keskiarvoa parempi! Jopa jäätelökurssilla!

Maitotuotteiden maistelua

Mäkättäjät

Jäätelön teoriaa

Rakennelmia Bonanzaa varten - kirjaimellinen sikaosasto