DCAD-diet

Lypsykarjatalous kehittyy jatkuvasti, ja uusien tutkimusten sekä laajemman tietämyksen avulla maidontuottajat ovat niin täällä, kuin Suomessakin, siirtäneet katseensa vastapoikineiden ja korkean tuotoksen kaudella olevien lisäksi myös mm. vasikoiden terveyteen ja hyvinvointiin, sekä usein navetan perälle unohdettuun eläinryhmään; umpilehmiin.

Edelleen umpilehmät ovat monelle pelkkiä lomalaisia, jotka kuluttavat mitään tuottamatta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ummessaolevilla on pian käsillä koko lypsykauden vaikein haaste; poikiminen. Poikimista edeltävät ja sen jälkeen esiintyvät aineenvaihdunnalliset häiriöt aiheuttavat valitettavan usein ongelmia lehmälle, ja sitä kautta maidontuottajan kukkarolle.

Aineenvaihdunnalliset häiriöt, kuten esim. poikimahalvaus ja ketoosi, sekä muut poikimiseen liittyvät sairaudet ovat vähennettävissä, elleivät jopa kokonaan ehkäistävissä huolellisesti suunnitellulla umpikauden ruokinnalla ja hoidolla. Poikimahalvaus on yleinen vaiva, joka usein liittyy muiden altistavien tekijöiden lisäksi vääränlaiseen ruokintaan. Halvaantuminen tapahtuu silloin, kun vastapoikineen lehmän luustosta vapautuva kalsiumin määrä ei vastaa maitotuotoksen nopean nousun johdosta lisääntynyttä kalsiumin tarvetta.

Täällä Cal Polyn koulutilalla keskitytään vahvasti siirtymävaiheessa oleviin lehmiin (transition cows). Siirtymävaihe on kolme viikkoa ennen poikimista (close up cows) ja kolme viikkoa poikimisen jälkeen (fresh cows). Kaksi viikkoa ennen poikimista close-up ryhmän eläimiä aloitetaan ruokkimaan DCAD-appeella. DCAD-ruokinnassa (Dietary Cation-Anion Difference) tarkastellaan neljää rehuannoksessa olevaa kivennäistä: positiivisesti varautuneita kationeja; Kalium ja Natrium, sekä negatiivisesti varautuneita anioneja; Kloori ja Rikki. DCAD-suhde määräytyy laskemalla positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet ionit yhteen ja miinustamalla ne toisistaan (Cl+S)-(Na+K). Laskutoimituksen avuksi löytyy DCAD-laskureitakin, esim. TÄÄLTÄ.

DCAD- ruokinnalla pyritään vaikuttamaan veren happamuuteen. Lypsykaudella lehmän veren pH on n.8. Ruokkimalla lehmää vähäkationisella ja korkea-anionisella rehulla, veren pH laskee hiljalleen. Umpilehmää ruokitaan näin kaksi viikkoa, mutta jo neljän päivän jälkeen veren pH:ssa voidaan havaita muutoksia. Tavoite on saada pH laskemaan alle seitsemään. Kun veri happamoituu, lehmän keho vastaa siihen alkamalla vapauttamaan kalsiumia luustosta, yrittäen tasata veren pH:ta. Tällä tavoin ummessa olevan lehmän keho saadaan hereille, ja poikimisen aikaan kalsiumia vapautuu nopeasti nousevan maitomäärän tarpeisiin. Naudan veren ja virtsan pH on sama, joten veren pH-tasoa voidaan seurata virtsanäytteillä.

Korkeampi anioni-pitoisuus rehuun saadaan lisäämällä täydennysrehua, esim. Bio-Chlor. Täydennysrehut ovat yleensä kalliita ja vähemmän maittavia, siksi tuottajat ovat aloittaneet viljelemään DCAD-heinää (sinimailasta), ja pyrkivät siihen, että heinässä on vähemmän kaliumia ja natriumia, ja enemmän klooria ja rikkiä. Vaikka DCAD-heinä on kalliimpaa tuottaa kuin tavallinen heinä, saadaan sillä kuitenkin aikaan säästöä, sillä kallista täydennysrehua ei tarvitse ostaa niin paljon. Halvemman hinnan lisäksi heinä on maittavampaa.

Täällä uskotaan vakaasti, että DCAD-dieetillä voidaan vähentää poikimahalvauksen lisäksi myös ketoositapauksia, jälkeisten jäämistä ja juoksutusmahan kiertymiä. Näiden lisäksi sekundääristen sairauksien kuten mastiittien tai hengitystieoireiden määrä vähenee, lehmien selviytyessä ja palautuessa poikimisesta paremmin.

EDIT:

Asiaa pohtiessani eräs Amerikkaa nähnyt maidontuottaja kaverini huomautti täkäläisten tilojen ruokinnan perustuvan maissisäilörehuun, mikä on totta, muttei kuitenkaan juolahtanut mieleeni aikaisemmin. Suomalainen ruokinta on siis käsitykseni mukaan lypsykaudellakin lähempänä DCAD-ruokintaa. Kiinnostukseni herää aina vaan enemmän. Mikä on DCAD-suhde Suomalaisella ruokintamallilla umpi- ja lypsykaudella? Mihin se vaikuttaa? Miksi? Mielenkiintoista!

Ainiin, piti vielä mainita, että close-up lehmien virtsojen pH:ta tutkiessamme kaikilla muilla lukema oli alle 7, mutta yhdellä Jerseyllä pH oli korkea, n.8. Kyseinen lehmä halvaantui poikimisen jälkeen.

"Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit."

Täysin vapaaehtoisesti säädän herätyskellon soittamaan 2:30 yöllä, ja kiskon itseni ylös kellon soidessa ihan vain "päästäkseni" tekemään perushommia koulun lypsykarjatilalla. Ilmaiseksi, myöhemmin puoli-ilmaiseksi. Kaiken tätä edeltäneen köydenvedon jälkeen en enää edes tiedä teenkö tätä saadakseni kokemusta, vai ihan vaan hyppiäkseni DSCI-osaston silmille. Jatkuva vastavirtaan uiminen onkin pistänyt minut miettimään mikä minua ajaa eteenpäin tällä valitsemallani tiellä. Mistä kumman syystä heti ensimmäisistä kantturoista aina viimeiseen asemalliseen asti fiilis on loistava, ja aamulypsyn jälkeen jatkan intoa puhkuen päivän tunneille imemään tietoa itseeni sienen lailla? Unelmat - CHECK! Työhaalarit - CHECK!

Sitkeän yrittämisen ja väsytystaistelun avulla olen saanut jalkani Dairy Science - osaston oven väliin. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen, jälleen kerran onnellisten sattumusten kautta, kuulin yhdestä kurssista jolla oli vielä tilaa. Hauska sattuma oli myös se, että kurssin Professorilla on ystäviä Suomessa, joten olin enemmän kuin tervetullut mukaan tunneille! Kurssi on Frozen Dairy Foods, eli toisin sanoen opitaan kaikki jäätelöstä!! Ironista on se, että tämä kaikista hauskimmalta kuullostava kurssi on tähän astisista ehdottomasti vaikein. Uskomatonta miten paljon tiedettä niinkin huolettoman tuotteen takana on. 

Kohta on kolme viikkoa koulua takanapäin. Täällä yhden kurssin lopussa pidettävän tentin sijaan pidetään yleensä kaksi välitenttiä "Midterm" ja viimeisellä viikolla lopputentti "Final". Viimeisellä viikolla ei olekaan enää tunteja, vaan koko viikko on pyhitetty kokeille. Mulla ensimmäinen midterm kolkuttelee ensi viikon lopulla. Isompien kokeiden lisäksi kursseilla pidetään pistareita "Quiz", jotka ovat nopeita testejä kapealta aihealueelta. Kaikkien näiden lisäksi saadaan kotitehtäviä silloin tällöin, eli tekemistä on ihan riittävästi. Etenkin, kun englanninkieli ei ole ihan natiivien tasolla. Sitä joutuu välillä ponnistelemaan tuplasti, mutta kyllä se on sen arvoista!

Tänään sain ensimmäisen Quizin tulokset.. Dairy Animal Health, Safety and Applied Technology kurssin pistokoe: 20/20! Tästä on hyvä jatkaa.. :)

Pala naapurin jääkaappifilosofiaa

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."

Tiedän, että monia ärsyttää mun maailmaa syleilevät blogi- ja FB-päivitykset onnellisuudesta ja jatkuvasta asioista innostumisesta. Mutta ärsyttäkööt!  :)  ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”-lausahdus ei päde minuun, eikä pitäisi päteä kehenkään muuhunkaan, sillä maailmassa olisi asiat paljon paremmin, jos ihmiset pystyisivät iloitsemaan lähimmäistensä onnistumisista ja ilon hetkistä. Siinä teille pala mun elämänkatsomusta.

Uskon vakaasti positiivisen ajattelun voimaan. Mutta uskon myös siihen, että joskus ihmiseltä kerta kaikkiaan loppuu voimat, ja silloin jää optimismi usein taka-alalle. Niin kävi allekirjoittanelle männä vuonna koulustressin ja ehkä osittain ympäristönkin vuoksi. Negatiivisuuteen taipuneena sitä melkein tahtomattaan ruokkii epäitsevarmuuttaan , ja pienistäkin epäonnistumisista tulee suuria ja ne jäävät kummittelemaan ylitsepääsemättömänä mörkönä takaraivoon. Uudelleenyrittämisen kynnys kasvaa muuriksi, eikä sen yli kannata kiivetä, eihän siitä mitään tule kuitenkaan. Ei tulekaan, ellei joku tai jokin puutu peliin ja auta sinut sen muurin yli!

Mulla se jokin oli Kalifornia ja Cal Poly. Täysin uusi ympäristö, eri ilmasto ja eri käytännöt. Mikäs sen parempaa kuin aloittaa ihan ruohonjuuritasolta ja opetella käyttämään esim. vesihanaa! Miettikää! Onnistumisen ilo jo pelkästään siitä, että sai vettä virtaamaan hanasta! Olen ollut täällä nyt puolitoista viikkoa luovien kampuksella kymmenien rakennusten välillä omaksuen meille suomalaisille kummallisia tapoja. Ja kaikki tämä vielä vieraalla kielellä! Välillä tunnen oloni todella typeräksi, mutta se vain opettaa mulle unohtuneen itselle-nauramisen-taidon. Onnistumisen ilot ja hyppysellinen itseironiaa päivittäin on madaltanut korkean muurin matalaksi kynnykseksi, johon korkeintaan joskus epähuomiossa potkaisee varpaansa – kirpaisee sekin, mutta vain hetken.

Noniin! Nyt ollaan päästy mun nykyiseen olotilaan; ylitsevuotavaan onneen ja kiitollisuuteen. Positiivisen ajattelun voima alkoi näkyä heti. Uskomattomia asioita on tapahtunut, ja tässä parhaimpia paloja:

          o Tarvitsin repun ja pyjaman housut. Kuinka ollakaan, joku vaatteisiinsa kyllästynyt San Franciscolais-nainen oli jättänyt kassillisen aarteita notkumaan jalkakäytävälle. Ja mitä sieltä löytyikään? Muiden täysin puhtaiden ja ehjien hyvien vaatteiden seassa oli reppu ja pyjaman housut!

          o Olin miettinyt polkupyörän hankkimista, mutten jaksanut tehdä asian eteen mitään. Koulun navetalta kävellessä random tyttö pysähtyi autonsa kanssa ja tarjosi kyytiä kampukselle. Kerroin harkitsevani pyörän hankkimista ja ylläripylläri sillä sattui lojumaan nurkissaan ylimääränen fillari, joka on nyt mun!

  o  Kolmantena highlightina voisin mainita sen, että satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja nyt tulevana maanantaina pääsen lypsylle koulun navetalle ja pääsen tekemään muutamia vuoroja viikossa! Timanttia!

Näättekö? Positiivinen ajattelu kannattaa! Kokeilkaa! :) Vaihtoblogi lipsahti syvällisen puolelle, mutta jos tämä postaus pitää jotenkin sitoa alkuperäiseen tarkoitukseensa, niin ajatellaan vaikka, että rohkaisen kaikkia jotka edes joskus, edes pienen hetken on haaveillut ulkomailla suoritettavista opinnoista, tarttumaan siihen mahdollisuuteen, jonka koulut meille tarjoaa. Mene, koe, opi, elä!

"Oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään."

Mun pitkäaikainen tavoite oli päästä oppimaan. Merkittävin syy, miksi juuri tänne halusin, oli koulun laaja kurssitarjonta lypsykarjapuolella. Tänne hakiessani pääaineekseni hyväksyttiin Lypsykarjatalous eli Dairy Science (DSCI) Täällä kursseille on ilmoittauduttava sähköisesti. Perustason kursseille voi ilmoittautua helposti, mutta korkeamman tason kursseille ilmoittautuessa, tarvitsee järjestelmään syöttää lupakoodi, jonka saa suoritettuaan alempien tasojen kursseja. Jokaiselle kurssille on omat vaatimuksensa. Minähän en tietysti niitä kursseja ollut paikanpäällä käynyt, mutta Seamkissa suorittamat kurssini vastasivat hyvin vaatimuksia. Lähdin jo kuukausia sitten optimistisena kyselemään koodeja ensin Cal Polyn pään vaihtokoordinaattorilta ja sitten eri DSCI kurssien professoreilta. Koordinaattorin ja muiden toimiston ihmisten kanssa vaihdoin kymmeniä sähköposteja ja kaikki tekivät parhaansa kurssieni eteen, mutta lupakoodeja ei herunut. DSCI yksikön professorit eivät edes vaivautuneet vastaamaan minulle.

Aikani taisteltuani lopetin sähköpostisodan ja ilmoittauduin perustason kursseille, jotta en ihan tyhjän päälle lähde. Viikon alussa lukujärjestyksessä oli nämä kurssit: General Botany, Principles of Animal Science, Livestock Show Management ja General Dairy Husbandry. Näistä kuitenkin kaksi oli jo sellaisia, jotka olen suorittanut Seamkissa, joten en saisi niistä opintopisteitä. Päätin jatkaa taisteluani DSCI saralla. Sain kylmää kättä heti alkuunsa DSCI yksikön toimistossa, mutta tästä lannistumatta marssin ainoan ystävällisen sielun luo, jonka tiesin lypsykarjapuolelta; Dr. B! Hän opettaa General Dairy Husbandry kurssia ja on erittäin pätevä ja mukava. Ja kaiken sen lisäksi ilmeisesti myös ihmeiden tekijä, sillä hän sai minut ujutettua kurssille, jota olin kuolannut jo heti silloin, kun hain vaihtoon; Dairy Animal Health, Safety and Applied Technology!! Woop wooop! *VOITONTANSSI!*

Ensimmäinen viikko meni siis juostessa tunneilla ja opettajien huoneissa. Talven lukkari näyttää nyt tältä: General Dairy Husbandry, Dairy Animal Health, Safety and Applied Technology, Livestock Show Management ja Lambing Enterprise.

Kaksi ekaa on luentoja ja käytännön hommia eli "labroja". Livestock Show kurssilla järjestetään Western Bonanza Junior Livestock Show. Meitä on kurssilla n. 100 oppilasta ja me jakaudutaan ensi viikolla komiteoihin, jotka vastaa tietyistä osa-alueista. Show on viikonlopun mittainen ja meidän kurssi toteuttaa sen käytännössä alusta loppuun asti. Tässä linkki sivuille: Western Bonanza Äärimmäisen mielenkiintosta ja jännää! :) Lambing enterprise on pelkkää käytännön hommaa karitsointien parissa. Eli aika elukkapainotteinen talvi tulossa! Opiskelumotivaatio ei oo vielä koskaan ollut näin korkealla!

Koitan kirjoitella kuulumisia silloin tällöin. Koulukiireet ja kaikki muu oheistoiminta kuitenkin vie paljon aikaa, joten en uskalla luvata kovin tiheää päivitystahtia. Yritän kuitenkin parhaani :)

Eikun lukemaan!

"The journey of 1000 miles begins with a metal detector."

..Totta. Mun ensimmäinen läpivalaisu tapahtui jo muutama viikko ennen lähtöä, kun kävin Yhdysvaltojen konsulaatissa viisumi"haastattelussa". Traumaattinen kokemus. Ei kyllä itsessään haastattelu, vaan ajomatka Etelä-Pohjanmaalta Helsinkiin kaikkine vastoinkäymisineen. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin, sain viisumin ja pääsin maahan!

Lensin 28.12. New Yorkiin lomailemaan ennen koulun alkua. Tarkoitus oli mennä Times Squarelle katsomaan legendaarista Ball Droppia, mutta sen idean hetkellä en muistanut kuinka maalainen oon ja miten ahdistun jo Suomen pienissä kauppakeskuksissa ruuhka-aikana, saatika sitten Uuden Vuoden aikaan maailman suurimmassa turistirysässä. Täyteen pakatun karja-aitauksen sijaan vietinkin Uuden vuoden New Jerseyssä sohvalla toisen suomalaisen sohvasurffarin, valko-venäläisen taloudenhoitajan ja juustolla paksusti vuoratun läskipitsan kanssa. Siteeraten erästä suomalaista kuminaamaa: "Ei huono."

NYC on nyt siis nähty. Ei aiheuttanut hirveesti tuntemuksia.  Lähtökohtaisesti en ole kaupunki-ihminen, joten se varmasti selittää asian. Jos jotain nähtävyyksiä on mainittava niin Central Park oli kiva (sateella, tyhjänä) ja Coney Island myös (autiona Uuden Vuoden päivänä). Yksi asia oli kuitenkin ylitse muiden. Asia, jonka takia kyseinen suurkaupunki jätti edes jonkinlaisen muistijäljen otsalohkooni. American Museum of Natural History! Suosittelen ihan kaikille vähänkään luonnonhistoriasta kiinnostuneille! Ihan mieletön paikka, jossa olisi voinut viettää vaikka viikon. Sieltä löytyi kaikkien maanosien eläimistöä ja alkuperäiskansojen kulttuuria, mereneläviä mukaanlukien reaalikokoinen sinivalas roikkumassa katosta ja kaiken huippuna dinosaurusten luita! Lämpimästi suosittelen, menkää!

Uuden Vuoden päivänä lentelin San Josen lentokentälle, josta mulla oli kyyti San Luis Obispoon. Maailmankaikkeus kuitenkin puuttui peliin, ja SLO:n sijaan päädyinkin toisen kaverini tädin farmille Half Moon Bayhin. Uskomattoman mahtava paikka keskellä ei mitään, ja silti keskellä kaikkea! Isolta tieltä 15 minuutin matka kiemurrellen kukkuloille. Täydellinen rauha ja hiljaisuus. Siellä eläinten ja puutarhan keskellä tuntui että mulla oli kaikki maailman aika hiljentyä ja unohtaa surut, murheet ja stressi. Ja niin teinkin.

Viikonlopun aikana nautin auringosta, istutin taimia puutarhaan, autoin kanahommissa, seikkailin hyvässä seurassa, vietin päivän pummina, uudelleenrakastuin maailmaan ja muistin miltä onnellisuus tuntuu :)

Life is good!

Dinoluita museossa

Retriitti Half Moon Bayhin

Päiväni pummina with Sarah & Shane <3

Istutuksia

Kuvien laatu on ja tulee olemaan heikko, koska unohdin ottaa kameran laturin mukaan. Mutta kylläpä noista Nokialaisen kuvista jonkun käsityksen saa missä mie milloinkin meen :)