Juuri kun olen julkaissut postauksen vasikoiden ruokaperäisistä tartunnoista, herään seuraavana aamuna vatsanväänteisiin. Ihan kuin teoriassa asiaan perehtyminen ei riittäisi, vaan se on koettava käytännössä. Onko tämä sitä tutkivaa journalismia? Noh, pahin on jo onneksi ohi, ja sainpahan hyvän tilaisuuden viettää saikku- ja kauan kaivattua sadepäivää hautautumalla sohvaan ja päivittämällä kuulumisia.
Kahdeksan viikkoa opiskelua takana! Kurssit rullaa mukavasti eteenpäin omalla painollaan. Yhden unitin eli opintopisteen Lambing enterprise-kurssi on minun osaltani jo ohi, sillä olen käynyt kaikki tarkastuskäyntini. Kurssi tuotti hienoisen pettymyksen ollessaan todella huonosti organisoitu. Valtaosalla luennoista tuntui, ettei opettaja ollut suonut yhtään ajatusta tuntien valmisteluun, eikä täten tiennyt mitä meille kertoa. Sen lisäksi ensimmäisellä tarkastuskäynnillä en tehnyt tarkastusta ollenkaan, sillä nimeni oli unohdettu laittaa listaan, joten se oli jo tehty. Toisella tarkastuskerralla ei ollut uusia karitsoja, mutta kolmannella pääsin kuin pääsinkin pelailemaan pienten villapallojen kanssa. Olen nyt siis pätevöitynyt karitsoiden punnitsija ja korvamerkitsijä, heh.
Toinen kurssi, joka on paria tapaamista vaille valmis, on Livestock Show Management. Western Bonanza Junior Livestock Show pidettiin muutama viikonloppu sitten. 130 oppilaan voimalla vietiin viikonlopun mittainen karjanäyttely läpi aina osastojen rakentamisesta purkamiseen asti. Itse olin Beef Committeessa, eli meidän komitean tehtävänä oli vastata nautapuolesta. Perjantai meni auttaessa näyttelyväkeä purkamaan trailereitaan tuskaisen kuumassa säässä. Lauantai aamu aloitettiin eläinten punnituksella ja kehät alkoivat kahdeksalta. Minun koko viikonlopun tehtävänä oli olla kehässä auttamassa, jos joku eläimistä päätti olla liikkumatta. Sunnuntaina kehien jälkeen aloitettiin messualueen siivoaminen, joka jatkui maanantaihin asti.
En enää edes usko itsekään kuinka rankka ja pitkä viikonloppu se oli. Vietin lukemattomia tunteja jaloillani. Silloin kun en ollut jaloillani, nukuin. Kiitän onneani, että päätin majoittua messualueella, eikä minun tarvinut laahustaa yhtään ylimääräistä. Majoitukseni kuitenkin herätti hieman kummastusta kanssaihmisissä sillä noh, suurin osa majoittui hotellissa ja ne, jotka majoittuivat messualueella leiriytyivät viikonlopun asuntoautoissa tai -vaunuissa. Ja jos voitte kuvitella rivin amerikkalaisia asuntovaunuja (väh. 1,5 x normaaleiden suomalaisten kokoluokkaa) "kaikil mausteil", niin voitte myös kuvitella pienen punaisen kahden hengen teltan sievästi niiden välissä. Siellä tämä suomalaistyttönen kuorsasi rinsessan untaan autuaan onnellisena ilmaisesta majoituksestaan!
General Dairy Husbandry ja etenkin Dairy Animal Health kurssi innostaa ja inspiroi edelleen, mutta jäätelökurssi aiheuttaa päänvaivaa. Lopputentti kuitenkin on jo tänä perjantaina, joten pian saa huokaista helpotuksesta! Kaikkien niiden tietoa tulvivien luentojen lisäksi meillä on onneksi käytäntöäkin tasapainottamassa kurssia. Tehtiin mm. luokkaretki maailman suurimpaan Nestlen jäätelötehtaaseen Bakersfieldiin! Päästiin siis näkemään kuinka jäätelöntuotantoprosessi käytännössä tapahtuu. Laajassa mittakaavassa. Meidän Professorin on aina pakko julistaa kaikille, että olen Suomesta, ja tällä kertaa sen tehtyä yksi Nestlen esittelijöistä kysyi onko Turenki tuttu paikka. Hetken aikaa löi tyhjää, kun paikannimi tuli aikamoisella aksentilla, mutta niin, kyllähän se on, Turengin jäätelötehdas! He olivat soitelleet sinne juuri edellisenä päivänä :)
Viime lauantaina mentiin vihdoin itse asiaan, kun päästiin pitkän odotuksen jälkeen tekemään jäätelöä, hieman pienemmissä puitteissa koulun omissa tuotantotiloissa. Meidät jaettiin viiteen eri tiimiin, ja jokainen tiimi sai pohtia minkä makuista jäätelöä kukin valmistaa. Tulevana lauantaina päästään arvioimaan työn tuloksia. Vastassa on makunystyröitä kutkuttavia elämyksiä, sillä tiimien kehitelmät olivat tälläiset: Kahvi, mango, vanilla-bourbon, mansikka-oreo ja vaahterasiirappi-pekoni. Kyllä, pekoni! Täällä on joku ihme villitys lisätä pekonia jälkkäreihin (en valita, RAKASTAN pekonia).
Kevät quarterin kursseillekin sain ilmottauduttua. Tällä kertaa prosessi oli huomattavasti kivuttomampi. Ei mitään ongelmia! Kevään ohjelmistossa on siis seuraavanlaiset kurssit: Dairy Cattle Selection, Breeds, Fitting & Showing. Kurssilla käydään läpi lypsylehmän rakennetta ja kuinka se korreloi käyttöominaisuuksiin. Tuosta fitting & showing osiosta en oikein perusta, mutta varmasti siitäkin kokemuksesta oppii! Physical and Chemical Properties of Dairy Products tulee olemaan todennäköisesti haastava. Mun tiede-englanti ei oo parhaimmasta päästä. Parempi se kuitenkin jo nyt on kun tänne tullessa. Kurssi, jota ehdottomasti odotan eniten on Breeding and Genetics of Dairy Cattle! Jännittävää! :)
Sellaista tällä kertaa! Tässä vielä muutamia kuvia jäätelötouhuista:
En enää edes usko itsekään kuinka rankka ja pitkä viikonloppu se oli. Vietin lukemattomia tunteja jaloillani. Silloin kun en ollut jaloillani, nukuin. Kiitän onneani, että päätin majoittua messualueella, eikä minun tarvinut laahustaa yhtään ylimääräistä. Majoitukseni kuitenkin herätti hieman kummastusta kanssaihmisissä sillä noh, suurin osa majoittui hotellissa ja ne, jotka majoittuivat messualueella leiriytyivät viikonlopun asuntoautoissa tai -vaunuissa. Ja jos voitte kuvitella rivin amerikkalaisia asuntovaunuja (väh. 1,5 x normaaleiden suomalaisten kokoluokkaa) "kaikil mausteil", niin voitte myös kuvitella pienen punaisen kahden hengen teltan sievästi niiden välissä. Siellä tämä suomalaistyttönen kuorsasi rinsessan untaan autuaan onnellisena ilmaisesta majoituksestaan!
General Dairy Husbandry ja etenkin Dairy Animal Health kurssi innostaa ja inspiroi edelleen, mutta jäätelökurssi aiheuttaa päänvaivaa. Lopputentti kuitenkin on jo tänä perjantaina, joten pian saa huokaista helpotuksesta! Kaikkien niiden tietoa tulvivien luentojen lisäksi meillä on onneksi käytäntöäkin tasapainottamassa kurssia. Tehtiin mm. luokkaretki maailman suurimpaan Nestlen jäätelötehtaaseen Bakersfieldiin! Päästiin siis näkemään kuinka jäätelöntuotantoprosessi käytännössä tapahtuu. Laajassa mittakaavassa. Meidän Professorin on aina pakko julistaa kaikille, että olen Suomesta, ja tällä kertaa sen tehtyä yksi Nestlen esittelijöistä kysyi onko Turenki tuttu paikka. Hetken aikaa löi tyhjää, kun paikannimi tuli aikamoisella aksentilla, mutta niin, kyllähän se on, Turengin jäätelötehdas! He olivat soitelleet sinne juuri edellisenä päivänä :)
Viime lauantaina mentiin vihdoin itse asiaan, kun päästiin pitkän odotuksen jälkeen tekemään jäätelöä, hieman pienemmissä puitteissa koulun omissa tuotantotiloissa. Meidät jaettiin viiteen eri tiimiin, ja jokainen tiimi sai pohtia minkä makuista jäätelöä kukin valmistaa. Tulevana lauantaina päästään arvioimaan työn tuloksia. Vastassa on makunystyröitä kutkuttavia elämyksiä, sillä tiimien kehitelmät olivat tälläiset: Kahvi, mango, vanilla-bourbon, mansikka-oreo ja vaahterasiirappi-pekoni. Kyllä, pekoni! Täällä on joku ihme villitys lisätä pekonia jälkkäreihin (en valita, RAKASTAN pekonia).
Kevät quarterin kursseillekin sain ilmottauduttua. Tällä kertaa prosessi oli huomattavasti kivuttomampi. Ei mitään ongelmia! Kevään ohjelmistossa on siis seuraavanlaiset kurssit: Dairy Cattle Selection, Breeds, Fitting & Showing. Kurssilla käydään läpi lypsylehmän rakennetta ja kuinka se korreloi käyttöominaisuuksiin. Tuosta fitting & showing osiosta en oikein perusta, mutta varmasti siitäkin kokemuksesta oppii! Physical and Chemical Properties of Dairy Products tulee olemaan todennäköisesti haastava. Mun tiede-englanti ei oo parhaimmasta päästä. Parempi se kuitenkin jo nyt on kun tänne tullessa. Kurssi, jota ehdottomasti odotan eniten on Breeding and Genetics of Dairy Cattle! Jännittävää! :)
Sellaista tällä kertaa! Tässä vielä muutamia kuvia jäätelötouhuista:
Homogenisoija
Homogenisoidun ja homogenisoimattoman maidon erojen tutkiskelua
Valmis seos koneeseen
Valmista tavaraa ulos! (Nämä oli jämät, jotka jouduttiin heittämään pois, sydän särkyi )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti